Suositukset

Kristillinen koulu – kasvatusta ja opetusta

Molemmat tyttäreni ovat käyneet Vaasan kristillisen koulun.
Esikoistyttäreni sanoi minulle vielä koulun kestäessä, ettei hän
haluaisi jättää kristillistä koulua edes koulun päättyessä. Yhdeksäs
luokka ja koulu kuitenkin päättyivät. Sama on ehtinyt tapahtua toisenkin
tyttäreni osalta. Molemmat ovat siirtyneet jatko-opintoihin.



Kristillinen koulu on rakentanut tyttärieni jatko-opinnoille vahvan
perustan. Olen saanut kerta toisensa jälkeen yllättyä heidän
onnistumisestaan ja asenteestaan opintoja kohtaan. Parasta on ollut
heidän valmiutensa kasvaa kasvavien vaatimusten mukana. Tärkeää on into
oppia uutta ja usko omiin mahdollisuuksiin. Tämän kristillinen koulu ja
sen sitoutuneet ja kannustavat opettajat ovat saaneet aikaan: myönteisen
asenteen koulunkäyntiin, aktiivisen halun oppia uutta ja rohkeuden
mennä kohti tuntematonta.



Vielä tiedollisia valmiuksia tärkeämpänä koen kuitenkin sen, että
lapseni ovat saaneet kasvaa turvallisessa ympäristössä. Kristillinen
koulu, sen opettajat ja oppilaat, oppilaiden vanhemmat ja isovanhemmat,
muut oppilaiden läheiset sekä muut koulua eri tavoin tukeneet henkilöt
ovat muodostaneet välittävän ja rakastavan yhteisön. Siellä oppilas on
saanut olla oma itsensä ja rohkeaksi kehittyvä nuori. Se edellyttää
uskallusta yrittää ja epäonnistua sekä yrittää uudelleen ja onnistua.
Hyvä itsetunnon rakentuminen on olennainen myös opintomenestykselle.



Pidän kristillistä koulua kyläkouluna. Mikä siis tekee koulusta
kyläkoulun? Siihen eivät riitä hyvätkään opettajat eikä kohtuullisen
pieni oppilasmäärä. Kyläkouluun tarvitaan myös oppilaiden vanhemmat,
läheiset, muut koulun tukijat – koko kylän väki. Meillä vanhemmilla ja
muilla kyläläisillä on tärkeä rooli yhteisön rakentamisessa. Voimme
antaa eri tavoin tukemme opettajille, jotta he voivat toteuttaa
parhaalla tavalla meidän antamaamme tehtävää.



Kyläkoulu on yhteisö. Kristillisen kyläkoulun erityinen vahvuus perustuu
sen arvoperustaan. Kysymys ei ole pelkästään kristillisten arvojen
kestävyydestä. Kysymys on myös siitä, että yhteisönä jaamme
arvoperustan. Se antaa poikkeuksellisen mahdollisuuden yhteiseen hiileen
puhaltamiseen, toistemme tukemiseen ja ymmärtämiseen sekä anteeksi
antamisen ja jälleen uudelleenaloittamisen. Saamme vanhempina ja
kyläläisinä olla mukana lasten tulevaisuuden rakentamisessa myös
koulutiellä. Voiko meillä olla tärkeämpää tehtävää?



Koulun jo päättäneiden oppilaiden yhteys toisiinsa on jatkunut
kristillisen koulun jälkeenkin. Entiset oppilaat tapaavat yhä toisiaan
koulun tiloissa, nyt harrastusten merkeissä. Tyttäreni siis sanoi useita
vuosia sitten, ettei hän haluaisi jättää koulua edes koulun päättyessä.
Tätä hänen ei tarvinnutkaan tehdä. Koulu seuraa tyttäreni mukana
arvomaailmassa, harrastuksissa ja ystävien tapaamisissa. Samalla tavalla
meistä jokainen kantaa mukanaan omia kouluvuosiaan läpi elämän. Itse
pidän kouluvalintaa yhtenä tärkeimmistä lasteni kasvatukseen liittyvistä
ratkaisuistani. Samalla siitä muodostui perheelleni keskeisen syy
asettua asumaan Vaasaan.



Nuorin lapseni on nyt aloittamassa koulunkäyntiä Vaasan kristillisessä
koulussa. Tunnen hänen osaltaan samoin kuin aikoinaan omassa
lapsuudessani. Edesmennyt isäni oli silloin kansakoulunopettaja pienen
kunnan kyläkoululla. Isäni heittäytyi täysillä kasvattamaan lapsia,
rakentamaan koulua ja hoitamaan tehtävää, jonka vanhemmat ja kyläläiset
olivat hänelle antaneet. Kyläläiset puolestaan antoivat isälleni kaiken
tuen kaikin tavoin. Tämä kyläkoulun ja välittävän yhteisön malli on osa
lapsuuteni tärkeintä sielunmaisemaa. Tällaisiin käsiin ja ympäristöön
koen jättäväni poikani, kun hän aloittaa Vaasan kristillisessä
kyläkoulussa.



Vesa Annola

Professori, Vaasa

________________________________________________________________

Lehtijuttu 3D-hankkeestamme: